Digitaalinen muutos luo elinvoimaa yrityksiin

, , , ,

Olemme ahdistunut ja masentunut kansa. Eikä ihme, sillä ympärillämme leijuu jatkuva pelko huomisesta ja muutostarpeen tuska. Mikä oli oikein ja hyvin eilen, ei välttämättä päde huomenna. Digitaalisen syyskauden avanneessa #Digitalist Business Forumissa muutoksen määrä tuli selväksi jo portaiden yläpäässä. Kaksi henkilöä toivotti tulijat tervetulleeksi jakamalla lappuja, joissa väitettiin ihmisten haluavan muutosta. Onko se kuitenkaan ihan näin?

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner korosti omassa Digitalist-esityksessään, että kaikki toimialat haluavat vapaampaa kilpailua ja regulaation vähentämistä – kunhan kyseessä ei ole oma toimiala.  Yllättävän harva suomalainen yritysjohtaja onkin havahtunut maailman muutokseen: he vain odottavat Suomea jo vuosia vaivanneen markkinoiden hetkellisen oikun menevän ohitse.

Näin ei kuitenkaan tule käymään. Sitran juuri julkaisema kirja työn uusista muodoista vahvistaa, että uudenlainen työ ja sitä ruokkivat voimat ovat täällä pysyvästi. Ja ensimmäistä kertaa globaali muutos ei tapahdu lineaarisesti. Rajattomasti skaalautuvien pilvipalveluiden laskentatehon kasvu sekä uusien mantereiden uudet toimijat luovat eksponentiaalisesti kiihtyvää murrosta. Silti ihmisluonnolle ominaisesti pyrimme kestämään vielä yhden vuoden, yhden kvartterin, yhden päivän. Kunnes kaikki loppuu YT-neuvotteluihin. Se ei kuitenkaan ole vain huono asia, vaan niiden mukana voidaan luoda myös uutta.

Eräs ihmisenkokoinen osoitus digitalisaation tuhon uudelleen synnyttävästä voimasta on puhelinluettelo. Aikoinaan raamattuakin yleisempi ihmisten yhdistäjä näkee tänä vuonna viimeisen painoksensa. Tämä venäjän vallan ajat ja maailmansodatkin kestänyt kansalliseepos joutuu nöyrtymään digitalisaation voimien alla. Lyhyessä ajassa puhelinluettelosta on tullut turhake, jonka olemassaoloa vain harva kännykästä tietoa etsivä enää muistaa. Silti sen päätoimittajan Fonectan perusfunktio palvelun tarvitsijan ja tarjoajan yhteen saattamisessa ei ole muuttunut.

Tarinasta tekee kauniin se, että sinällään pieneltä tuntuva muutos kätkee taakseen isoja mullistuksia: vuosia kestänyt strategiatyö, systemaattinen kehittäminen ja rohkea oman liiketoiminnan kannibalisointi ovat olleet avainasemassa. Fonectan muutoksen todistanut Vesa-Pekka Kirsi muistuttaa:

Muutos on tehtävä silloin kuin kaikki vielä menee hyvin. On kivempi syödä oma bisnes kuin odottaa jonkun muun tekevän se.

Oman liiketoiminnan voi nimittäin syödä vielä hallitusti kaksijakoisella lähestymisellä: hyökäten, jolloin luodaan uusia palveluita tulevaa liiketoimintaa varten, sekä samalla puolustaen vanhojen palveluiden tulovirtaa, jotta ostetaan aikaa.

Miksi emme siis kaikki ole tekemässä muutosta, jotta voisimme kääntää liiketoimintamme suunnan ja juhlia Uber-henkisiä menestystarinoita? Koska pelko, koska epävarmuus, koska uskon puute, koska moni negatiivinen ajatus, joka nousee ensimmäisenä pintaan suuren muutoksen edessä. Silti muutos on organisaatioiden ja sitä kautta myös työntekijöiden kannalta ainoa tapa selvitä. Ehkä kaiken muutospuheen keskellä olisikin aika keskittyä positiivisempaan näkökulmaan: markkinoiden pakottama muutos on itse asiassa tapa luoda elinvoimaa yritykseen.

Elinvoiman kasvattaminen ei ole projekti, vaan kannustava tapa luoda pitkäkestoista uutta ympärille. Yksittäisten ja raskaiden kehityshankkeiden sijaan organisaatio kutsuukin henkilöstönsä ja sidosryhmänsä kehittymään yhdessä kohti elinvoimaisempaa tulevaisuutta. Tämä vaatii kuitenkin yritysjohdolta aivan uudenlaista näkemystä. Perinteiset keskitetysti hallitut mallit eivät enää toimi, vaan vastuuta on aidosti jaettava. Kovien, excelissä mitattavien arvojen rinnalle nousee pehmeitä arvoja, kuten läpinäkyvyys, innovaatio, kannustavuus ja kumppanuus. Arvoja, joista myös Suomen menestyvin yritys Kone ammentaa. Uuden työn ja ajattelun kautta luodaan ympäristö, jossa meillä yhdessä on paljon paremmat mahdollisuudet selvitä kuin omissa poteroissamme taistellen.

Elinvoiman pumppaaminen yritykseen vaatii meiltä paljon niin asiakas– kuin henkilöstökokemuksenkin näkökulmasta. Erityisesti se vaatii rohkeutta hypätä tuntemattomaan ja opetella uimaan uudelleen. Toiminnan vaihtoehto on kuitenkin näivettyminen – elinvoiman hiipuminen. Kumman sinä valitset?

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Digitalist Networkissa.


Miksi, miten ja mitä perehdyttää?