Tietotyöläisellä on paljon opittavaa ja aina liian vähän aikaa

, , , , , ,

“Learning is a new form of labor.”
– Shoshana Zuboff

Tietotyöläisen kaoottinen työpöytä täyttyy ongelmista, joihin ei ole yksiselitteistä vastausta. On vain valtava määrä informaatiota, sähköposteja, tapaamisia, tweettejä, mielipiteitä, tekstiä, kuvaa, videota, hyviä uutisia ja huonoja uutisia, puhuttelevia strategioita ja byrokraattisia linjauksia. Ja sitten vielä ne excel-taulukot. Luovuutta ja parhainta analyysikykyä hyödyntäen tästä lähteiden runsaudenpulasta pitäisi synnyttää jotain uutta ja innovatiivista, siis jokin ratkaisu.

Oppimista ja työntekoa on mahdotonta erottaa toisistaan

Oppimista ja työntekoa on nykypäivänä mahdotonta erottaa toisistaan. Opiskelu ei enää ole tiukasti rajattu elämänvaihe, joka edeltää työelämään siirtymistä. Tehtävien menestyksekäs suorittaminen edellyttää erityisesti tietotyössä koko ajan uusien asioiden oppimista ja omaksumista, koska ratkottavat ongelmat harvoin ovat sisällöltään tai edes luonteeltaan samanlaisia. Esimerkiksi konsultin työssä jokainen asiakastoimeksianto on erilainen, ekonomistin täytyy pysyä kärryillä talouteen vaikuttavista muutoksista ja kehityspäällikön on tunnettava teknologian ja liiketoiminnan uusimmat trendit.

”En mä ehi, kun on niin kauhee kiire.” Tuttua? Oman osaamisen kehittämisen yksi suurimmista esteistä on ajan puute. Työaika ja hieman vielä vapaa-aikaakin kuluu totutusti rutiininomaisten työtehtävien parissa, jolloin oppimiselle ei jää aikaa, vaikka esimies olisikin kehityskeskusteluissa antanut luvan työn ohessa opiskeluun. ”Me ihan oikeesti panostetaan tähän meiän henkilöstön kompetenssiin. Me ootetaan, et sä ite aktiivisesti etit näitä kouluttautumisen paikkoja ja saat tietty työajalla opiskella uusii juttui.” Kun kalenteri täyttyy asiakastapaamisista ja sisäisistä kokouksista ja ToDo-lista on pitkä kuin nälkävuosi, ei oman osaamisen kehittäminen ole aivan ensimmäisenä mielessä. Kuinka siis löytää aikaa oppimiselle, kun aikaa ei ole?

Verkottuneessa yhteiskunnassa tieto ja tiedon tuotanto ovat sirpaleista ja hajautunutta, ja tiedon tehokas hyödyntäminen edellyttää asiantuntijoiden välistä tiivistä yhteistyötä. Maailmassa tuotetun datamäärän odotetaan kymmenkertaistuvan vuoteen 2020 mennessä hurjaan 44 biljoonaan gigatavuun. Tällaisen informaatiomassan analysointi ei yhdeltä analyytikolta onnistu, ei edes Senior Analystiltä. Tieto ei siis majaile vain yhden henkilön päässä, vaan se syntyy aktiivisessa vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Toisaalta samanaikaisesti kilpailluilla työmarkkinoilla omasta osaamisestaan pitää olla ylpeä ja sillä pitää erottautua. Miten rakentaa tuottavaa yhteistyötä, mutta erottautua silti riittävästi osaamisella?

Entäs motivaatio? Anu kirjoitti jo aikaisemmin siitä, kuinka suuri merkitys motivaatiolla on oppimisessa. Motivoituneen oppijan oppimistulokset ovat näkyvästi parempia kuin oppijan, jolle opiskelu on pelkkää pakkopullaa. Daniel Pink osoittaa paljon luetussa (mutta ilmeisen vähän ymmärretyssä) kirjassaan Drive: The Surprising Truth About Motivation, että raha ja palkinnot motivoivat parempiin suorituksiin vain yksinkertaisessa suorittavassa työssä, mutta ongelmanratkaisua ja luovuutta edellyttävissä tehtävissä ulkoisten motivaatiotekijöiden käyttäminen porkkanana saattaa jopa heikentää suoritustasoa. Tietotyöläisen motivaatiotekijät sekä työhön että oppimiseen löytyvät Pinkin mukaan muualta: nimittäin merkityksellisyydestä (Purpose), taituruudesta (Mastery) ja itsenäisyydestä (Autonomy).

Ajankäyttö, yhteistyö, motivaatio. Miten nämä kolme tekijää voidaan konkreettisesti huomioida organisaation oppimiskäytäntöjen parantamisessa? Tässä muutama vinkki:

  • Tee itseopiskelu mahdollisimman helpoksi ja vaivattomaksi, esim. lyhyet videot toimivat hyvin oppimateriaalina
  • Mahdollista opiskelu missä tahansa ja milloin tahansa, esim. puhelimen ja tabletin avulla
  • Varmista, että oppiminen on oppijaa ohjaavaa, nousujohteista ja tavoitteellista
  • Anna oppijalle mahdollisuus seurata oman oppimisensa edistymistä, jotta oppijan mielenkiinto ja motivaatio säilyy
  • Anna oppimisesta ja erityisesti tehtävien suorittamisesta välitöntä palautetta
  • Yhdessä oppiminen on hauskempaa ja parantaa oppimismotivaatiota ja -tuloksia

Näistä lähtökohdista olemme rakentaneet oman pelillistetyn Habit for eLearning -konseptimme. Miten sinun mielestäsi mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen voisi lisätä työpaikoilla?